perjantai 13. heinäkuuta 2012

Uusin voimin

Pian on tasan 4 kuukautta siitä kun mä olen synnyttänyt. Pitkiin aikoihin en ole käynyt puntarilla, mutta eilen erehdyin ja yllätyin täysin ja näin vartaloni peilin edessä aivan eri valossa. Painoa on 49.5-50kg!! Mutta siinä on huonojakin puolia, olen monena päivänä putkeen saattanut syödä vain leivän tai jotain pientä helppoa, että suurin nälkä lähtisi. Ei tee mieli syödä, jos on kova nälkä niin yritän pidätellä oksennusta kun ajattelen, että pian joudun änkemään suuhuni jotain "paskaa". Mun ei tee mieli kokata, ei syödä. Ainoa mikä mulle on tärkeää ruuan suhteen, että Olivia rakas saa tarvitsemansa ravinnon. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta mulla ei ole ollenkaan ns. "hyvän kotiäidin" olo. Pian on pakko alkaa tekemään säännöllisesti ruokaa, kun Olivia tuosta kasvaa. Mulla on paha mieli, koska ruoka on hyvää, mutta en osaa/halua syödä.
Olenko mä vain niin masentunut tähän kämppään kun keittiö näyttää siltä niinku pommi olis räjähtänyt vaikka kuinka siivoais. Ja tosiaan, mä joudun siivoamaan täällä YKSIN kaiken. Se taitaakin olla osa syyllinen tähän. Mua väsyttää koko ajan, mutta kun ajattelen nukkumista, niin ei huvita, koska illalla kun olen saanut Olivian nukkumaan, on mulla ainoat hetket kun saan tehtyä jollekkin jotakin.
Olivia nukahti joskus vähän yli 21 ja kauhulla odotan sitä, kun se 6 aamulla pistää metelin. Tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen aijon vaan maata sohvalla, ottaa ehkä keksiä ja mutustaa niitä ja katsoa jonkun elokuvan.
Mulla on masentava elämä. Kaikki jättää mut mun ympärillä. Tänään sain facebookissa viestin mun seinälle: "sorry mut en jaksa noit kersa kommenteja tee poistan ihan itte kavereista :D Mut hyvää jatkoa :D" Thanks. Se sai mut taas raivon partaalle. Ja herää kysymys. Millainen on hyvä kaveri? (Mielipiteet otetaan vastaan)

Tänään sain vähän aikaa sitten tietää jotain kamalaa liittyen mun poikaystävään. Mä en tosiaankaan kestä. Mun aivot halkee. Mä joudun yksin tekemään kaiken. Hoitamaan lasta. Siivoamaan. Pesemään pyykkiä. Kastelemaan kukkia. Imuroimaan. Siivoomaan kissanpaskoja lattioilta. Ruokkimaan kissoja. Pesemään lattioita. Ja arvakkaa mitä meillä toinen puolisko tekee. KALASTAA. Jos se ei ole kalassa niin se on töissä, jos ei ole töissä tai kalassa, niin nukkuu. Okei. Saahan sillä harrastus olla, mutta missä välissä se tutustuu lapseensa, kun olen ehkä vahingossa huomannut, että ei hän tunne kaikkia Olivian tapoja, juttuja, itkuja. "Olivia on helppo lapsi" -On, mutta ei niin helppo, että parisuhteessa olevana pystyisin kaiken tekemään itse. Herra jopa sanoi vielä silloin puolustuksen kun imetin. "Mun ei oo mitään järkeä yöllä herätä kun mun pitää lapsi lykätä heti sun syliin." JOO MUTTA ENTÄS NYT???

Mä koin hirveän pahaa omatuntoa kun herra A sanoi mulle, että "sä et yöllä herännyt Olivian itkuun, joten mä jouduin laittamaan sille tutin suuhun". Mä aamulla herätessä pyytelin anteeksi ja pussailin Oliviaa, että antais anteeksi äidille. Mutta kun näin jälkeen päin ajattelee, niin onko se kummakaan. Kaikki on mun harteilla ja jossain kohtaa sitä vaan uupuu niin pahasti, että nukkuminen ei maistu vaikka kuinka väsyttää ja sitten kun nukahtaa, niin ei halua nousta ylös.

Mukavampaan aiheeseen

Olivialla taitaa tulla hampaat ihan ihan ihan juuri. Kuolaa lentää litroittain ja iltaisin on alkanut olemaan sellaista ahdistunutta itkua, kun mikään ei auta. Neiti on alkanut myös liikkumaan PALJON.Yön aikana oli pyörähtänyt poikittain sänkyynsä, sitterissä ei enään pysy, ellei sitten köytä siihen kiinni, yrittää ryömiä ja pääsee selältä masulle melkein joka kerta kun yrittää tosissaan ja ei hermostu yrittäessä. Masulta selälle onkin ihan helppo homma.

En osaa sanoa muuta kuin, että wiuwiuwiu katsokaa loput kuvista! :)



kuvasarja Olivia vs Simba.

Käsi lähestyy uhkaavasti viiksiä

Ja tättäräräää, viiksissä ollaan kiinni!
Lopputulos: Olivia 1-0

Olivian kummien tynä oli tällaisia minejä <3

Kesäleidi

Kummisedän 2v tyttö on ahkera vauvanhoitaja

Samaten pihalla... 

Siinon Simban/äitin sylis hyvä :)

Wuhuu ja hauskaa oli!

pus (3

Kukuuuuuuu

ywääääääyyyy

Mielenkiintoinen jakso kun Tunna juo käärmeen verta! GO MADVENTURES!

Paska lelu, piruvie! (tiellä kun minä yritän kääntyä)

4 kommenttia:

  1. Mä koin hirveän pahaa omatuntoa kun herra A sanoi mulle, että "sä et yöllä herännyt Olivian itkuun, joten mä jouduin laittamaan sille tutin suuhun"

    Sanoko sun miehes todellakin noin??? kyllä voi että nää nykyajan nuoret isät ei tajua että ´niiden pitää olla mukana kasvatuksessa, ensimmäisen vuoden aikana vauvaan luodaan turvallisuussuhde, ja jos isä ei tajua ekan vuoden aikana, niin vittu voivoi myöhästä, lapsi ei tuu turvautumaan isäänsä!!! onneksi sä kuitenkin jaksat olla paras mahdollinen äiti sun lapselle, ja joskus sun uurastus palkitaan!

    Esimerksiksi mun mies joka on 22 vuotias kova bilettämään oli ennen, heti kun tulin raskaaksi, meno väheni ja oli kaikessa mukana jo raskauden ajan! ja kun lapsi syntyi, olin kotona vaan ja isä kävi töissä mutta kun tuli töistä otti lapsen ja vaihtoi vaipat, syötti, nukutti, sen mielestä isyys on parasta maailmassa!! Tottakai mies lähtee vielä viihteelle 1 kuukaudessa ja mä meen kerran kuussa plus kaikki muut omat ajat :)

    tälläsiäkin miehiä on olemassa!! :) oot erittäin kaunis ja nuori äiti ja sulla pitää olla mahdollisuus onnelliseen elämään ja olivialla myös :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi!

      Joo, ikävä kyllä näin se sanoi... Välillä nämä letkautukset saa mulla tosi huonon oman tunnon. En tiedä mitenkä noita pitäisi ottaa edes...

      Postasin just ulos lähtemiseen liittyen vihaisen vihaisen tekstin... Itsehän siis olen 2 kertaa ollut alkoholin vaikutuksen alaisena ja 1 kerran selvästä päästä ulkona. Ja mä kuulemma juon liikaa tai olen muuten vain huono äiti....

      Kiitos kannustuksesta. Herrahan oli koko raskausajan joka ikisellä neuvolakäynnillä mukana ja oli muutenkin siinä, mutta tilanne alkaa huonontua koko ajan, en tiedä enään mitä tehdä...

      Poista
  2. sun ei SAA tuntea huonoa omaatuntoa, sä tiedät että sä oot paras mahdollinen äiti olivialle, eikä kukaan muu täs maailmas sitä voi olla sun tytölle, se on riippuvainen susta, eikö ookkin ihana tunne, kun sun oma rakas tyttö on riippuvainen SUSTA :) SÄ oot sille se tärkein.

    jotkut miehet ei kasva isiksi, jotkut kasvaa heti, jotkut viiveellä, sen takia haluan kirjottaa sulle koska jotkut teksteista kuulostti samalta, mitä mun ystävän elämä on. Toivon että et katkeroidu sen takia, että ajattelet että et lähde sen takia pois että olisit yh yms..

    Yksinhuoltajaäidit saa todella hyvän tuen. Saa korotetun lapsilisän 157e, kuntalisä 150e, plus se kotihoidontuki, tai sulle taitaa tulla vielä äitiyspäiväraha. saat sossusta rahaa yms!

    En sano, etteikö sun miehes voisi aikuistua, mutta mun ystävän mies ei aikuistunut, vaikka ystäväni antoi mahdollisuuksia, odotti aikansa..ei muutosta..

    se on totta, että kaikki todellisuus miehelle iskee vasta silloin, kun lapsi todella on syntynyt, aijaa se on tossa 24/7, sitä pitää syöttää, vaipattaa ja pitää seuraa, ja sitten tajutaan että ei taidettukaan olla ihan valmiita vielä isäksi.

    pää pystyyn nyt vaan ja anna mielipitees kuulua. Se on isä ja äiti YHDESSÄ joka hoitaa lasta ja kotia!! Kaikki menee 50-50, paitsi syötöt, jos imettää ;D säkin tarvit omaa aikaa, kun sun miehes oli vissiin jossain baarissa töissä, niin ymmärsin? niin sehän saa olla melkein kokoajan ihmisten ympäröimänä ja sosiaalisissa kanssakäymisissä aikuisten ihmisten kanssa, kun taas kotona oleva äiti, sillä on vaan vauva kelle puhua, onhan senkin kanssa ihana viettää aikaa, mutta joskus tarvitsee omaa aikaa ja aikuisten seuraa, jaksaakseen pyörittää arkea ja olla parempi äiti :)

    sä puhut täällä ihanasti tytöstäsi, ja kuulostaa että sä kyllä olet tosi hyvä äiti! väsymykyset ja uupumukset on tavallista ja ymmärrettäviä, niistä ei saa tuntea pahaa omaa tuntoa!! :)

    Koittakaahan jaksella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Tekstisi sai melkeen jopa kyyneleet silmiin... Mä olen miettinyt mun elämääni uudelleen ja uudelleen ja alkaa tuntumaan, että enään ei ole vaihtoehtoja. Mun elämäni helpottuisi 100% jos mä pääsisin eroon tästä sopasta, antaisin meille molemmille aikaa miettiä, mitä todella elämästään haluaa. Näin sitä ei kumpikaan koskaan tule tietämään jos jotain radikaalia ei tee...
      Mä en pelkää ajatusta, että "joutuisin" olemaan tytön kanssa yksin, vaan oikeastaan odotan sitä ihan mielenkiinnolla, en ajattele sitä, että taloudellinen tilanne huononisi, päin vastoin. Olen itsekin miettinyt sitä asiaa. Jos saan kaupungin vuokra-asunnon, niin sosiaali-ja terveystalosta tod.näk. maksettaisiin kaikki vuokratakuut yms ja saattaisin saada jopa asumistukea ja muuta rahaa enemmän mitä nyt :)

      Tätä asiaa kun uudelleen ja uudelleen pyörittelee päässään niin välillä tulee tunne, että en halua, mutta enimmistö pään sisällä sanoo, että se on parempi niin, että lähden kun että jään tuleen makaamaan.

      Mä onneksi keksin itelleni "harrastuksen" minkä avulla pääsen hetkeksi aikaa ihan muuhun maailmaan, aloin tekemään kynsiä ja ne kun pitää tehdä kunnolla, niin ajatukset ei edes harhaile missään muussa asiassa...

      Olen tälle ukkelille sanonutkin, että mä hain asuntoa ja tuntui ottavan asian aika kylmän rauhallisesti, vaikka aijemmin on ollut aika lailla sitä asiaa vastaan. Ehkä ymmärtää jo, että mä en yksinkertaisesti enään halua tällaista elämää, kun parempaakin on saatavilla...

      :)

      Poista

Lilypie First Birthday tickers