sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Tyhmät otsikot

En oikeestaan koskaan osaa kirjottaa mitään otsikkoa ja ne on tyhmiä, kuten "Hei"...

Mun muruseni oli tänään 28.07.2012 tasan 4kk. Minne tämä aika oikein on vierähtämässä... Pian se jo kävelee ja puhuu... Mun rakas <3

rakas tänään aamulla. neiti 4kk.

Mun elämä on yhtä sekoilua ja paskaa. Ilman tuota neitiä mä varmaan räjähtäisin. Aijemmassa blogitekstissäni kerroin kuinka ihmiset sepittää mitä kummallisempia tarinoita siitä mitenkä mua olisi petetty. En ole vieläkään ihan varma mitä uskoa, mutta kuten yksi niistä naisista joita herra a kuulemma olisi paneskellut, kertoi mulle, että sen mustasukkainen ex-kihlattu selittää omiansa (tän mustasukkaisen exän kanssa juttelin puhelimessa pitkän keskustelun siitä mitä on tapahtunut, blogiteksin kirjoittamisen jälkeen). Eli nyt on luotettava enään ainoastaan omaan mielipiteeseen asiasta... Tää tyttö kertoi, että "läppää ollaan heitetty, mutta siihen se sitten on jäänyt." joten se pistää miettimään, että minkähän asteen "läppä" mahtaa olla kyseessä jos siitä voi vetää ulkopuoliset johtopäätöksiä ja ex-kihlatut saada mustasukkaisuuskohtauksia... Herra a.lla kun on ollut tapana heittää "läppää" ennenkin, ja se ei mun mielestäni ole kovinkaan kivaa läppää, kun vieraille naisille ehdotellaan kaiken maailman seksijuttuja ja muita asioita, mitkä EI ole suotavaa parisuhteessa olevalle.
Mä olen yrittänyt pitää aivojani kasassa ja nyt tämän päivän pikku "sodan" ansiosta mä aloin miettimään asiaa uudestaan. Pistin jopa vihaista viestiä siitä kuinka herra kehtaa nalkuttaa mulle jostain mitä mä EHKÄ voisin tehdä kun itse kehtaa olla töissä, missä panee muita naisia. Ehkä hieman ilkeää, mutta mun mielestä oikeutettua. Jos mä en saa tehdä jotain, minkä avulla pääsen kodin pölystä ja paineesta ulos ja saan tuuletettua kaikkea tätä kakan määrää mitä mun niskan päälle on kertynyt, niin jo on perkele kumma!! Tottakai yritetään vedota asioihin, kuten siihen, että mä en "osannut" ottaa viinaa ennen raskaaksi tuloa juuri ollenkaan ja joka kerta aivan seipäässä ja sekoilen ja plaa plaa plaa (myönnän itsekin sen, että paremminkin sillä saralla olisi voinut mennä...), mutta nyt synnytyksen jälkeen kun olen ollut 2 kertaa ulkona, niin ei ole kummallakaan kertaa ollut mitään ongelmaa. Ei yhtikäs mitään, vaikka oon juonu viinaa, siis kossua tms kun normaalisti ennen raskautta niitä en ole pystynyt juomaan ilman, että menee muisti tai jotain muuta sekavaa. Joka tapauksessa, herra heitti tälläsen ilmoille kun nätisti kysyin, että haittaisko jos lähtisin: "mä en jaksa kattella sua. Kotiin ei oo asiaa, eikä tänne (=baariin, missä on töissä)". KITOOOOS. Siis tuostahan se mun riemuni repesi. Jos herra alkaa mua näin uhkailemaan niin vittu katsoisi ensin peiliin itse.

Aloin miettimään jopa vaihtoehtoa yh-mammana. Olisiko mun helpompaa olla yksin? Ei tarvitsisi ressata tällaisia asioita yhtään, kun mulla on parempaakin tekemistä.! Saisin olla Olivian kanssa ja keskittyä neitokaiseen paremmin, ilman turhia parisuhdeongelmia (pidemmän päälle se alkaa myös vaikuttamaan neitiin, jos tämä touhu ei tule muuttumaan.) ja muita tällaisia ärsyttäviä asioita.

Jos jollakulla on kokemusta tai jotain kivoja neuvoja niin mielellään jos haluaa, niin saa jakaa kommentoimalla tai vaikka suoraan mulle henkilökohtaisesti sähköpostiin (camilla.k.eriksson@gmail.com). Kaikki apu/vertaistuki tarpeen mikä vaan on mahdollista saada...

Meninpä muuten ostamaan geelikynsi setin ja alan harjoittelemaan tässä tulevaa sivubisnestä ;)
Vielä on todella paljon harjoittelemista, ainoat mitkä oon tehny kokonaan, on omat kynnet. KAMALAT :D Noh, ehkä se on suotavaa ekoiksi kynsiksi ikinä ;) Eli tiedossa on siis kynsikuvien postailua Olivian kuvien lisäksi :)

3 kommenttia:

  1. Mitä olen lukenut näitä sun juttujasi, niin melko monimutkaiselta on parisuhteenne kuulostanut alusta saakka..Pettämistä, ollaan ja ei olla yms.

    Mulla on ystävä joka 3kuukauden seurustelun jälkeen pamahti paksuksi, mies vietti pitkät päivät töissä ja vapaa-ajalla teki "keikkoja", samainen jatkui vauvan synnyttyä. Isyyslomallakin piti todellakin LOMAA niin työstä, avokistaan ja lapsestaan..Työ, kaverit ja OMA vapaa-aika meni kaiken edelle. Heillä oli paljon riitoja ja tottakai teidänkin lapsi on sen jo aistinut! Aistinut jo siitä asti kun sun masussa on ollut, lapset on herkkiä ja aistii vanhempien välisen "energian"..Ystävä jätti miehen eikä ole asiaa katunut päivääkään. Hän pärjää kuulemma rahallisesti PALJON paremmin kuin ennen, vaikka mies teki pitkiä päiviä, mutta menot oli suuret (siis miehellä), ei tarvitse nalkuttaa, stressata ja eikä siivota joka päivä miehen aiheuttamia sotkuja. Usein ystävä pyysi siivoomaan miestä ja vastaus oli "mä olen töissä joten naisen homma on tehdä kotityöt"...HUOH.

    Lapsi on jo 3,5vuotias ja ei näe isäänsä melkein ollenkaan. Sama meno jatkuu isällä, mutta toisaalta. Osaako kaivata ihmistä mitä ei muutenkaan ole nähnyt? Siinäpä miettimistä.

    Mun mielipide on kuitenkin se ettei musta olisi tälläiseen mitä olen lukenut. Jokainen kaipaa omaa-aikaa varsinkin ihminen joka viettää suurimman osan elämästään 4seinän sisällä lasta yksin hoitaen. ja missään nimessä EI kannata pitää huonosti voivaa parisuhdetta yllä lapsen takia!! Ei missään tapauksessa. Mutta jos te eroaisitte olisiko se kuitenkin sitä ollaan ja ei olla? Osaisitko päästää irti, kokonaan?

    Itse kun sain oman lapsen huomasin heti että ystävät kaikkos elämästä, varsinkin ne joilla ei ollut lapsia. Kaikki oli aina niin hankalaa ja kellään ei muka ollut aikaa. Naamakirjassa on yksi sivusto jossa on ep alueelta äitejä, monta sjokista, sieltä löytää varmasti juttukavereita ja voi saada parhaan ystävän, ystävän joka ymmärtää asian. :)

    VastaaPoista
  2. Heippa!
    Kaikki myötätuntoni sinulle!
    Tunnen erään miehen, joka on aivan samanlainen kuin lapsesi isä...
    Olen seuraillut vastaavaa tilannetta joskus sivusta,
    ja kyllä voin ihan täysin uskoa kuinka lähellä hajoamispistettä olet ollut! Luojan kiitos on lapsi, joka pitää järjen päässä, right? :)
    Onneksi maailma on Hyviä ja Rehellisiäkin miehiä pullollaan!

    Tsemppiä tulevaan! Ihailen sitä, kuinka vahvasti olet käynyt kaiken kirjoittamasi läpi.

    Kyllä se aurinko vielä paistaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ja kiitos :)
      Voisin sanoa, että tein elämäni suurimman ja haastavimman päätöksen ikinä kun lähdin. Loppujen lopuksi kun täällä oleilen, olen siinä tilanteessa, että LUOJAN KIITOS mulla tosiaan on lapsi joka pitää järjissään :) Ilman tyttöä voisin kuvitella itseni tilanteeseen, että jäin parisuhteeseen "tappamaan" itseäni enemmän ja enemmän, kunnes vajoan ihan liian alas, enään päästäkseni sieltä ylös :)

      Poista

Lilypie First Birthday tickers