keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Moikka vaan

Heippa, mulla on tää kirjopooittaminen jäänyt hiukka vähäiseksi, mutta yritän kaikin mahdollisin tavoin korvata "poissaoloani" silloin tällöin kun kerkeän... Kaveri mua patistaa kirjoittamaan joten ihan vaan neitosen mieliksi kirjoitan juurikin NYT.

Tässä on nyt sattunut ja tapahtunut enemmän kun koskaan ja mun henkinen elämän taso on lasenu roimasti alaspäin ja alkaa tuntumaan, että mulla on jonkin asteinen burn out. Kaikki alkoi siitä kun herra iskä lähti ekan kerran kalaan. Sitten toisen kerran ja kolmannen ja nyt ei ole välissä päivää kun ei olisi oltu kalassa. Onhan se tietysti hyvä että on harrastus, mutta mun mielestä jossakin sen rajan täytyy kulkea. Esimerkiksi kotona olemisessa. Jos meillä kalastus on tärkeämpää kuin kotona oleminen, niin minkä sille mahtaa sitten enään... Olen kuullut kamalia kamalia kamalia asioita.
Eilen yöllä sain puhelun, mikä muutti mun käsityksen inhimillisyydestä täysin. Nimittäin. "Hei, mä kuulin että N on pannu sen ja sen kanssa ja siellä ja tuolla".

MI-TÄ!!?!?!?????????????????????????

Tärisin sen 2 tuntia taukoamatta. 1 oksennuskin tuli.

Jep jep. Tilanne riistäytyi ihan täysin käsistä ja mä jopa soitin toiselle niistä naisista jota en edes koskaan ole tainnut nähdä ja hiukan huijasin ja sanoin, että "jos olet Nnnää pannu niin suosittelen testejä. Sillä on klamydia." Ainakin sain 100% varmuuden, että se oli jo pelkästään valhetta. Ei mua ainakaan sen luuskan kanssa ole petetty, koska sen verran järee tarina, että jos tuolla tavalla ei totuutta saa selville, niin ei millään..... (Ja mä siis jo pyysin miekkoselta anteeksi, inhottavaa minääni, mutta oikea vastaus mun oli saatava keinolla millä hyvänsä)
Toisen naisen tarina oli yks aivan sekava soppa. Yhtäkkiä oli työpaikalla pantu, sitte ei oltukaan ja sitten taas oltiinkin ja sitten oltiinkin kalassa pantu ja sitte ei oltukaan ja sitten panot oli tuola ja täälä ja siellä ja noin. Tarina muuttui 18 tunnin aikana AINAKIN 2000 kertaa. ---- Sitten se iski muhun ku salama. VOI SAATANA!

Kaikki mitä mä mulle on sanottu ja näin tästä asiasta, sanoin ne itse ääneen ja siinä kohtaa mä tajusin. Voi jumaliste. Toi juttu on keksitty. Ihan täysin. Kaikki puhuu ristiin ja rastiin ja sikin ja sokin. Tarinalla ei ollut päätä ei häntää. Ei siis missään välissä. Kenelläkään ei ollut mitään konkreettista näyttöä sille, että jotain olisi tapahtunut. Ei mitään. Mulle ei osaa kukaan kertoa mitään tarkemmin, kukaan "ei muista", ei mitään.

Yhden asian opin viimeisen 24 tunnin aikana.

ÄLÄ LUOTA MIHINKÄÄN MUUHUN KUN OMIIN SILMIIN!

Kuka vihaa mua niin paljon, että on valmis pilaamaan mun elämän tuollaisilla turhilla syytöksillä. Mä olin jo pakkaamassa tavaroita. Onneksi en lähtenyt, koska tavallaan se olisi ollut turhaa tehty lähtö.
Kuka on valmis satuttamaan mua niin paljon?
Kuka kehtaa rikkoa mun pienetkin hermon rippeet?
Kuka KEHTAA astua mun reviirille.
Kuka saatana on niin älyllisesti vajaa, että 4kk vanhan lapsen "rauhallista" elämää tulee rikkomaan tuollaisilla syytöksillä.
Voi kun mä tietäisin sen ihmisen, kuka oli vähällä tuhota multa kaiken tämän mitä mä olen rakentanut (Olivialle kodin ja perheen).


Sitte vähän parempaan aiheeseen,
19.07.2011 mä tein raskaustestin mikä näytti positiivista.
Olivia on ollut mun elämässä jo yli vuoden!

RAKASTAN SUA MUN OMA PULLUKKAPALLUKKA <3

<3
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lilypie First Birthday tickers