lauantai 17. maaliskuuta 2012

Turhuuksia

Eilen illalla luin netistä kaikki mahdolliset synnytyksen käynnistämis poppakonstit ja muut akupiste paikat ja muut. Aivan meinas ressiä pukata. 3 päivää laskettuun aikaan ja täällä mä kotona kaikkeni antaneena vieläkin makaan ilman mitään tuntemuksia. Mutta ehkä se ei edes oikeastaan haittaa. Edellisessä tekstissä jo kerroinki siitä mun pikkuisesta pelostani ja eilen sitten EHKÄ tunsin jonku asteisen pikku supistuksen ja siitä heti miehelleni ilmoitin, hän oli sitten aivan innoissaan ja kuulemma ihan tuuletti töissä, se kun odottaa tätä synnytyksen alkamista enemmän ku mä. Mä meinasinki sitte saada paniikkikohtauksen, että apua saatana nyt mä sitte joudun menemään sairaalaan ja synnyttää. Oon siihen valmistautunu, mutta silti jotenki en ollenkaan ole valmistautunu. Nämä ajatukset on ihan liian sekavia ja toivoisin niitten jo loppuvan.
Luen päivittäin yhtä foorumia, missä kirjoittelee naiset joilla on laskettu aika maaliskuussa. Siellä on varmaan jo puolet synnyttänyt ja luen niiden synnytystarinoita. Hirvittävä kauhukuva tuli kun yksi nainen kertoi synnyttäneensä YHDELLÄ supistuksella, mies eikä lääkärit edes kerennyt paikalle, kätilö kerkes nappaamaan vavan vastaan ja tää nainen joutui sitten soittamaan hölmistyneenä miehelle, että oho vauva tuli jo anteeks. Mitä jos mulle käy noin? Tai mitä jos mulle käy sitte niin, että tää vauva vaan ei yksinkertasesti tuu pihalle, en joko pysty ponnistamaan tarpeeksi kovaa tai en osaa ponnistaa ja vauvalle sattuu jotain mun kämmäilyjen takia.
Tätä kirjoittaessa vatta veti kovaksi... Harjoitus supistus kai, eli tämmönen ei kipeä supistus, mitä ei välttämättä itse edes huomaa.
Mulla on nännitki ihan hellänä kun mä niitä nipistelin, puristelin ja hieroin, että saisin supistuksia aikaan (kuulemma auttaa), mutta ei tullu ku arat paikat. Sitte jaloista yritin painella vyöhyketerapia tyylillä jalkoja, että alkais supistuksia tulemaan, mutta sain vaan peukalot kipeeksi painelustaPoppakonstit täältä, Vyöhyketerapia jutut täältä, Akupisteet täältä.
Pitäis kai vielä käydä sitä saunaa kokeilemassa. On vaan niin tympiää ku pitää mennä varaamaan aika ja se reissu pitää oikeen suunnitella alusta loppuun ja hyvä ettei ottaa eväätkin matkalle. (On meinaan maailman tyhmintä asua rivitalossa ja mennä taloyhtiön yhteiseen saunaan kellariin..)
No, onpas mulla epäjärkevät ajatkset, ensin mä haluan, että synnytys alkais ja hetkeä myöhemmin sanon, että toivon ettei se alkaisi ollenkaan, mutta silti mä yritän kaikkia maailman poppakonsteja käyttää, että sais tän pihalle. Noh, johtuuko ahdistuksesta, hormooneista vai mistä lie. Ei haittaa mua, haluan eroon tästä vatsasta ja näistä kiloista ja haluan puntarille astuessa painaa taas 45-50kg en 71kg niinkun se tänään mulle näytti. Painoa siis mulla on tullu tähän mennessä 28kg (jos siis tuo mun puntarilla käynti näytti oikeita lukemia. Joskus kun se näyttää enemmän mitä se todella on).
Mä vaan jotenkin toivon kovasti, että mun ei tarvisi enään tiistaina käydä neuvolassa, vaan pääsisin suoraan sairaalaan ja saisin tuskailla synnytyksen kanssa. Haluan vaan, että kaikki olis äkkiä ohi ja saisin rakkauden syliin.

Kävin tänään muuten hierottavana. Ai ristus kun se tuntui hyvälle! Olihan se hiukan hankalaa yrittää maata kyljellään rennosti, mutta kun pääsi "pelosta" että tipahtaa siitä pöydältä lattialle, pystyi rentoutumaan ja pystyi nauttimaan kunnolla siitä. Hieroja kehuskeli kuinka jumissa mulla on paikat joka paikasta. On kyllä ollutkin semmonen olo, että mä oon niin juntturassa, toisaalta sitä lihaskipua ei enään näiden muiden tyhmien kylki yms kipujen seasta huomaakkaan samalla lailla kun ennen. Alaselkäkin mulla kuulemma oli ihan tukossa ja se hieroi mun pyllyn ihan kunnolla ja kyllä se auttoikin, jotenki tuntuu paljon kevyemmältä, ukkokin sanoi kun lähdettiin, että mun askeleetkin näytti paljon näppärämmiltä ja mä aivan liisin eteenpäin! Tuskin nyt kuitenkaan, aina vaan nivuset tosi kipeet, mikä aiheuttaa mun liikuntakyvyttömyyden. Eilen jostain syystä illalla yhtäkkiä mä en pystynytkään enään kävelemään kun alapää oli aivan tulessa ja tuntu, että en pysty nostamaan jalkaa 10cm korkeammalle ilman, että se ottaa niin VEEN kipeetä!

Toivotaan, että mä saisin super paljon supistuksia ja pääsisin synnyttämään ja sitten niiiin ja näin. Nyt mä meen syömään jäätelöä ja kattomaan telkkaria, jos sieltä vaikka tulis jotakin jännää, muuta kun tuo 150 kertaa tullu Spiderman...


Heipat toivottaa iloisin terveisin Mamma2012

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lilypie First Birthday tickers